Moonsorrow
1065: Aika
T��l' lakeuksilla Pohjolan he
asustelivat,
muuan pakanakansa l�hes unhoon vaipunut.
ne vimmaiset, jotka velji�ns� puolustivat,
he, joita kastettu ei aikonutkaan tunnustaa.
He valloittivat, ry�steliv�t
kunniaksensa
ja eteniv�t voittoisasti per��ntym�tt�.
Vaan samat aikeet toisella, heit� pahemmalla;
vihollisen vanhan saarella saivat kohdata.
Koskaan eiv�t he uhkaa
v�ist�neet,
tarttuivat kirveisiins� jumalten.
Vastus kuitenkin vahvistuneena
p��tt�nyt oli heid�t musertaa.
Oli k��ntyv� uusi sivu
taistelussa ruttoa vastaan.
Eih�n kunniaa voi saavuttaa
jos j�tt�� kokematta kuoleman.
...j��tyi verens� hankeen.
Valtakautensa lep�� nyt pohjassa -
ylv�s liekki sammui, vaan silti
voittaja saa h�pe�� kantaa:
he hukuttivat my�s kunnian.
Nyt valtaistuimella istuu v��r�
kuningas,
n�lk�isten petojen kaitsija, peto itsekin.
Vaan alistettu kansa tuo ei koskaan katoa;
voi menneisyyteen itse�mme emme unhoittaa.
On aika pys�htynyt.